sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Juoksuinnostusta ilmassa

Lähdin sitten tänäänkin lenkille, kuten eilen uhkasin. Aamupäivästä kävin läpi vaatevarastoja ja vein kesävaatteita talvisäilytykseen koppivarastoon ja toin talvivaatteita käyttöön. Tulevan viikon lauantaina odottaa reissu Leppävirralle hiihtoputkeen hiihtämään, joten monot ja hiihtovaatteetkin piti etsiä jo hyvissä ajoin esiin. Sukset ovat iskän hyvässä hoidossa. Kiva, kun joku saa nautintoa siitä, että saa laittaa suksia kuntoon. Itsehän en ole edes opetellut suksien voitelemista, kun joku tekee sen mielellään puolestani ja laitteet ja tilat sen tekemiseen ovat kunnossa. Varaston järjestelemisen jälkeen kädet tärisivät, kun yritin leikata kynsiä. Käsivoimani ovat siis todellakin huonot. Juoksemista se ei kuitenkaan estänyt.

Faktoja juoksulenkista:
Aika: 38:01
Matka: 4,87 km
Syke: 173/195

Lähdin vain juoksemaan ilman sen suurempia suunnitelmia. Lähinnä ajatuksena oli katsastaa viime viikolla keksimäni uusi reitti. Ensin ajattelin, että voisin juosta pitkän rauhallisen lenkin. Olen viime aikoina jumiutunut juoksemaan n. 5 kilometrin lenkkiä eri reiteillä ja eri nopeuksilla. Nyt eletään minun urheilukalenterissa ylimenokautta, mikä tarkoittaa, että lenkillä pitää käydä, mutta mitään muita vaatimuksia ei ole. Voin tehdä vaikka kaikki viikon juoksut lyhyinä pk-lenkkeinä. Ennen hiihtokautta ei ole pakko nostaa sykkeitä yli 150 (hiihtäessä sykkeet nousevat kuitenkin). Ja kuinkas sitten kävikään: Jalathan lähtivät tänään viemään. Kun ei ole pakko, niin raskaampi vk-vauhti tuntuikin juuri sopivalta. Näinhän ihmiskeho ja -mieli tuntuu toimivan vähän joka suhteessa: pakottamalla ei saa mitään hyvää aikaiseksi. Uusi reitti osoittautui muuten juuri niin hyväksi kuin toivoinkin. Täysin tuntematonta osuutta tuosta reitistä ei ollut kuin alle parin kilometrin pätkä. Se oli mukavan vaihteleva soratie peltojen ja metsien keskellä. Autoliikennettä tuolla tiellä on melko vähän. Tuolta tieltä poikkesin viime talvelta hyvinkin tutulle latupohjalle ja lopun koikkelehdin asfaltilla asuntoalueen keskellä.

Tänään oisin esitellä teille juoksukaverini.
 
Lähde

Sykemittarini on Garmin Forerunner 405CX. Sykkeenmittauksen lisäksi laitteessa on sisäänrakennettu GPS-vastaanotin. Tai koska kyseessä on Garminin laite, pitäisi kai sanoa, että sykkeenmittaus on GPS:n lisänä. Tilasin tämän vuosi sitten palkinnoksi itselleni ties mistä. Olen tykännyt. Laite mahdollistaa matkan, vauhdin ja vaikka minkä seuraamisen matkan aikana. Ensimmäisen vuoden aikana en ole ehtinyt vielä kokeilla kaikkia toimintoja, joita tuosta löytyy. Aika harvoin käyn juoksemassa ilman mittaria. Oikeastaan vain pakon edessä, jos akku on tyhjä tai mittari ei ole mukana. Alunperin ostin sykemittariksi Polarin F11 -mallin (ei enää saatavilla). Polarin mittarikin oli oikein hyvä ja käytän sitä edelleenkin sisäliikunnassa. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin kaipaamaan tuota mahdollisuutta matkan mittaamiseen. Jos vanhaan Polarin mittariin olisi saanut GPS -lisäpalikan, olisin varmaankin tyytynyt siihen. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista, joten rupesin katselemaan muita vaihtoehtoja. Garminin puoleen veti eniten se, että GPS on rannelaitteessa sisäänrakennettuna, eli mitään erillistä palikkaa ei tarvita. Tämä ei missään tapauksessa ole mikään maksettu mainos, vaan ihan aidosti tykkään mittaristani :) 
Lähde

Varsinkin kaupungissa juostessani tykkään kuunnella musiikkia. Soittimena minulla on tämä pieni ja erittäinen mieluisan värinen iPod shuffle. Musiikkimakuni on erittäin laaja, mutta lenkillä tykkään kuunnella Apulantaa, Bon Jovia, Bruce Springsteenia, Leevi and the Leavingsia, Irinaa... Vaihtelun vuoksi juoksen välillä ilman mitään soitinta. Varsinkin rauhallisemmilla reiteillä kuuntelen mielelläni metsän ääniä. Hyvä kuulokkeet ovat vielä hakusessa. Minulla on käytössä muutamatkin korvakäytävään työnnettävät perusnapit, jotka ovat ihan ok, jos päässä on huivi tai hattu, joka pitää napit paikallaan. Minulla on omituisenmuotoinen tai pieni korvakäytävän suu, koska tuollaiset napit eivät aina pysy paikallaan edes paikalla istuessa. Jos siis olet löytänyt itsellesi hyvät kuulokkeet, otan suositukset mielellään vastaan.

Huomiselle olen suunnitellut venyttelyä, joko ohjatusti tai itsekseen. Tiistaina menen Elixia Poweriin (ja sen jälkeen jääkiekko-otteluun! :) ja keskiviikkona ja/tai torstaina olisi juoksulenkin vuoro. Perjantai on lepopäivä ja lauantaina pääsen hiihtämään.

Ajattelin aloittaa tänään useammastakin blogista tutun 30 päivää -kyselyhaasteen. Voi olla, että en ehkä muista ihan joka päivä vastailla, mutta vastaan sitten yhtenä päivänä useampaan kysymykseen tai venytän tuota aikaa.

2 kommenttia:

  1. Voi, juokseminen on kyllä niin ihanaa! Ajatella, että puoli vuotta sitten, en osannut vielä edes haaveilla, että pitäisin siitä.

    Minäkin odotan hiihtämistä, ensimmäistä kertaa aikuisiällä. Saas nähdä mitä siitä tulee, perästä kuuluu ;) Sukset on tosin vielä kaupassa, jännittää ostaminenkin :)

    Kiva kuulla kokemuksia sykemittareista. Vähitellen nousee minullakin sykemittarikuume. Olisikohan se hyvä joululahja itselle, palkintona tähän astisesta?? Nimenomaan haluan itsekin sellaisen, josta näen suoraan juostun matkan. Tällä hetkellä nimittäin juoksulenkit joudun mittaamaan pyörällä :)

    Rentouttavaa sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
  2. Monissa urheiluliikkeissä on tosi osaavat suksiasiantuntijat, joten suksien ostaminen on aika helppoa. Toivottavasti löydät hiihtämiseen saman riemun kun juoksemiseenkin.

    Mun mielestä sykemittari on erinomainen palkinto saavutuksistasi. Ja jos se lisää intoa liikuntaan ennestään, niin mikäs sen parempi palkinto olisikaan.

    Kommenttisi saavat minut aina niin hyvälle tuulelle :) Hauskaa sunnuntaita sinullekin!

    VastaaPoista

Kommentti olis kiva! ;)