sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Viikonlopun liikunnat

Perjantaina "pääsin" pelaamaan sulkapalloa. Tykkään sulkapallosta, mutta sekä pelisilmä että mailankäsittely olivat vähän hakusessa. Nuorempana kun vielä asuin kotona, pelasin sulkapalloa säännöllisesti ja silloin se jollain tasolla sujuikin. Nyt jaksoin kyllä juosta kiitettävästi pallon perässä, mutta lyönnit sinkoilivat turhan usein mihin sattui. Lisäksi sain oikean käden kyynärvarren kipeäksi mailan puristamisesta. Näin huonot käsivoimat minulla siis oikeasti on! Käden takia jätin tämän viikon viimeisen punnerruskerran välistä ja otan ensi viikolla tämän viikon uusiksi. Tässä koneella istuessa haudon kättä kylmällä, jotta saan sen huomiseksi työkuntoon. Koko päivän kun puristaa hiirtä, niin toipuminen vaikeutuu.

Lähde


Kuten jo aiemmin kerroin tänä viikonloppuna oli edessä hiihtokauden avaus. Synnynpaikkani paikallinen urheiluseura tarjosi bussikyydin Leppävirralle Vesileppikseen hiihtämään ja/tai kylpylöimään.

Toivoisin, että voisin kuvailla teille sen tunteen, kun kesän jälkeen ensimmäistä kertaa saa suksien alle lunta. Se on jotain uskomatonta. En ole keksinyt mitään muuta liikuntaa, missä olisi samanlainen liuku. Se on melkein kuin tanssia. Luistimilla liuku tuntuu tulevan ilmaiseksi. Hiihdossa se täytyy tehdä itse. Hiihtäminen on minulle ehkä kaikkein meditatiivisinta liikuntaa. Painonsiirtoon ja liukuun keskittyminen kääntää ajatukset ihanasti sisäänpäin. Pakkasiltana yksin ladulla....

Äiti voitti kesällä arpajaisista uuden digikameran, jolla hän vähän kuvaili meidän hiihtotekniikkaa. Ihan kamalaltahan se näytti :P Jalat toimivat vielä jollain lailla, mutta kädet vain heiluivat mukana. Käsivoimat, käsivoimat! (Pitäisköhän oikeesti tehdä jotain niille, kun lähes jatkuvasti törmään tähän ongelmaan?!)

Olin ihan innoissani, kun pääsin hiihtämään, mutta nyt tuntuu, etten osaa sanoa siitä mitään. Leppävirran hiihtoareenan lenkki on oikein kiva, hiihdettävä. Hiihtäjiä oli tällä kertaa melkoisen vähän, mikä teki omasta hiihtämisestä miellyttävää. Kaksi tuntia 1,2 kilometrin lenkin kiertämistä tuntuu ajatuksena aika hullulta, mutta sitä ei oikeastaan edes huomannut. Pakkasen puolella oleva ilma kävi tietysti tottumattomaan kurkkuun, mutta äkkiä siihen tottui. Ja se nipistely poskissa :)

Tulevan viikon sää näyttää aika huonolta hiihdon kannalta, mutta otin sukset sentään mukaan. Toiveissa olisi, että pääsisin säilölumiladulle hiihtämään ennen marras-joulukuun vaihteen Saariselän reissua. 


***


Viikon liikunnat näyttivät kaiken kaikkiaan tältä:


Ihan ok. En käynyt kertaakaan juoksemassa, mutta sen nyt ei tässä vaiheessa vuotta ole suuremmin väliä. Tavoitteena ollut viisi tuntia tuli ainakin täyteen. Työstressin ja liian vähäisten yöunien vuoksi on ihan hyvä, että pääosin mentiin aika matalilla tehoilla. Olen välillä aika huono tunnistamaan sen, miten henkinen rasitus vaikuttaa kehoon. Punnerruksien pariin palaan taas ensi viikolla.

Jännittää, mitä vaaka näyttää huomenna :)

2 kommenttia:

  1. Minäkin odotan lunta ja hiihtokelejä! Sain viime talvena uudet sukset, mutta hiihtokausi jäi vain kuukauden mittaiseksi, kun rikoin polveni. Toivonkin, että tuleva hiihtokausi olisi vähän pidempi. :) Tekniikkani kusee niin pahasti kun vain mahdollista, mutta pääasia, että pääsee eteenpäin!

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti todellakin pääsemme pian taas hiihtämään. Liikunnan ilo on tosiaan tärkeintä, ei sen tekniikan niin väliksi. Kiinnitti vaan huomiota, kun sitä videolta katseli. Ja minä tiedän, miltä kauniin hiihdon pitäisi näyttää, sen verran paljon olen sitä telkkarista katsonut ;)

    VastaaPoista

Kommentti olis kiva! ;)