Puolimaratonista palautuminen

Jos tahdot tietää, miten puolimaratonista palautuu parhaiten, tästä tekstistä ei ole sinulle mitään apua. Paitsi jos toimit juuri päinvastoin kuin minä tällä viikolla.

Sunnuntaina kävimme tosiaan juoksun jälkeen syömässä New Yorkissa, joten palautumisruoka oli hoidettu hyvin. Sunnuntai-ilta menikin tv:n ja kirjan ääressä jalkojen olotilaa ihmetellessä. Vaikka suoritus oli alkuiltapäivästä, kroppa ei meinannut vakautua levolle ollenkaan. Kun uni tuli, se oli onneksi levollista ja syvää. Välillä rajun urheilusuorituksen jälkeen heräilee lihasten nykimiseen tai särkyyn.

Maanantaina lihaksisto oli olosuhteisiin nähden hyväntuntuinen. Etureidet olivat tottakai jumissa, mutta kävely näytti (ei tuntunut) suht normaalilta ja portaita pystyi kulkemaan alaspäinkin. Päätin silti, että en mene pyörällä töihin. Sen verran raju koitos puolimaraton on, että vaikka kevyt liikunta edesauttaakin palautumista, alkuun pääpaino pitää olla levolla. Töihin päästyäni keräsin kaikki tekemättömät työt listaksi ja masennuin, kun totesin, että en saa näitä kaikkia millään tehtyä sovitussa aikataulussa. Sitten masennuin lisää, kun totesin, että listalla on myös hyvin vähän tehtäviä, jotka voin siirtää jollekin muulle.

Koko viikko menikin tuota todo-listaa läpikäydessä. Ihan kaikkea en edes siitä saanut vielä ylivedettyä, koska viikon aikana tuli tietysti vielä niitäkin hommia, jotka pitää tehdä HETI. Päätin, että liikun tasan oman fiiliksen mukaan. Eli ma-to en ollenkaan. Edes töihin en pyöräillyt yhtenäkään päivänä. Silti koko viikon oli tosi vetämätön olo. Nukuin vähintään kahdeksan tuntia joka yö ja siitä huolimatta iltapäivällä oli sellainen olo kuin rekka olisi ajanut yli. Joka päivä töistä lähtiessä ajattelin vain, kuinka paljon tekemistä vielä jäi, en sitä, mitä kaikkea olin saanut aikaan. Olin varmaan viime viikolla melko tympeä työkaveri, mutta en vaan jaksanut olla se jokapaikanhöylä, joka yleensä pääosin ihan mielelläni olen. Tiuskin työkavereille, jotka tulivat kysymään tyhmiä kysymyksiä. Yleensä yritän olla avulias, vaikka asia ei minulle kuulukaan. Siksi kai kaikki ongelmat tullaan ensimmäisenä raportoimaan minulle.

Akuutein DOMS (viivästynyt lihaskipu) helpotti tiistain jälkeen, mutta täysin palautuneelta kroppa ei tuntunut vielä perjantainakaan. Perjantaina kävin zumbaamassa ja lauantaina soutamassa kirkkoveneellä, joista jälkimmäinen aiheutti lihaskipua olkapäihin ja selkään. Lisäksi sain perjantaina lopulta oman tyynyni pään alle. Soutureissu oli mukava hyvine keleineen ja mukavine seuroineen. Nyt sekä kroppa että mieli alkavat tuntua enemmän omalta kuin viime viikolla.
Ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus. Olen huomannut, että urheilutapahtumiin valmistautuminen sujuu paremmin, jos pystyn edeltävän viikon ottamaan kevyemmin myös töiden osalta. Stressi vaikuttaa myös fyysisesti, joten kunnon herkistely edellyttää keveyttä myös henkisesti. Sama näyttää pätevän myös palautumiseen. Voimia ei riittänyt sekä henkiseen että fyysiseen palautumiseen. Lähinnä olisi tehnyt mieli vetää peitto korviin ja nukkua kevääseen asti. Itku oli herkässä. Stressi ja kiire eivät ole vielä helpottaneet, mutta nyt minulla on taas voimia selvitä niistä. Tästä tulee hyvä viikko! :)