Varoitus! Ensimmäinen kappale saattaa sisältää hieman ylidramaattista paasausta.
Tämä taitaakin olla ainut media, jonne en ole tänään tuohtuneena avautunut. Tänäänhän on Minna Canthin ja tasa-arvon päivä. Ainut suomalainen naishenkilö, jolla on oma liputuspäivä. (No, onhan tietysti äitienpäivä.) Ja sitten se on nimetty tasa-arvon päiväksi. Siis mitä tasa-arvoa siinä on! Tiedän, että meillä Suomessa tasa-arvoasiat ovat hyvin, mutta kai silti saan toivoa parempaa. Ja aina välillä annan sen myös kuulua. ;)
Ai niin, ja olihan tässä päivässä jotain hyvääkin: kävin allekirjoittamassa kansalaisaloitteen tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Onneksi jo aika moni muukin on sen jo tehnyt!
Tulin kotiin melkoisen ärsyytyneenä, mutta purin tällä kertaa sen järkevästi: pesin vessan, imuroin ja kävin juoksemassa. Kaksi ensimmäistä eivät tuntuneet yhtään niin ikäviltä kuin yleensä, mutta olin aika huonolla tuulella vielä ne tehnyänikin. Juoksulenkki sen sijaan ei pettänyt tälläkään kertaa. Kotiin tullessa en voinut olla hymyilemättä. Viimeisetkin aggressiot hävisivät viimeiseen ylämäkeen vastatuulessa puskiessa. Näillä keleillä nastalenkkarit ovat parhaimmillaan. Nastat purevat jäiseen tienpintaan eikä askeleen pitoa tarvitse jännittää. Silti vähän alkaa jo kutkuttaa ilmassa tuoksuva kevät ja jään alla odottava asfaltti! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti olis kiva! ;)